23 Minuuttia Helvetissä
Bill Wiese (Finnish)
PDF   DOC  English/Main

Saatte kuulla näyn helvetistä, mutta mikä vieläkin tärkeämpää, saatte kuulla näyn, joka kertoo läheisestä suhteesta Jeesukseen Kristuksen ja rakkaudesta, jota Hän tuntee koko maailmaa kohtaan. Bill kävi helvetissä. Bill ei ollut siellä vain satunnainen tarkkailija, niin kuin hyvin monet ihmiset ovat aidoissa helvettiä koskevissa näyissään olleet, vaan hän koki helvetin kärsimyksiä noin puoli tuntia ilman pienintäkään toivoa päästä koskaan pois sieltä. Bill ja hänen vaimonsa ovat syvästi sitoutuneita Jeesukseen Kristukseen, Jumalan työhön ja Pyhän Hengen johdossa olemiseen. Tekin tulette pitämään Billistä. Olkaa ystävälliset ja toivottakaa tervetulleiksi Bill ja Annette Wiese.”

Pyydän nyt vaimoani kertomaan lyhyesti, mitä tapahtui, kun hän löysi minut olohuoneesta, koska en itse muista siitä. Haluan siis hänen sanovan muutaman sanan. Ole hyvä.”

Koska kasvoin Calvary Chapelin alkuaikoina, olin oppinut, että kaikki hengelliset kokemukset, jotka ihminen käy läpi, pitäisi jo löytyä Jumalan sanasta. Tiesin, että jos kokemani oli totta, se olisi jo Raamatussa. Aloin siis tutkia, ja löysin yli 400 sanankohtaa, jotka kuvaavat kaikkea näkemääni, kuulemaani, tuntemaani, kaikenlaista helvettiin liittyvää. Se mitä koin, on jo kuvattu Raamatussa, joten kaikki, mitä kerron teille, löytyy jo sieltä. Samalla kun kerron todistustani, annan viittauksia joihinkin näistä sanankohdista. En voi siteerata kaikkia 400:aa, mutta joitain niistä. Sain myös selville, että noin neljällätoista muullakin ihmisellä on kokemus jostakin osasta helvettiä. Useimmat näistä olivat kuolemanrajakokemuksia: ihmiset olivat olleet kuolemassa sairaalassa, ja heidät oli palautettu takaisin elämään.

No, nyt nopeasti asiaan. Vaimoni ja minä olimme sunnuntai-illan rukouskokouksessa, johon aina osallistumme pastoreidemme kanssa. Palasimme kotiin aivan tavalliseen tapaan illalla ja menimme nukkumaan. Noin kolmen aikaan yöllä minut vietiin helvettiin. En tiennyt, kuinka jouduin sinne, ennen kuin palasin. Silloin Herra selitti sen. Minut vain jätettiin vankityrmään, joka oli aivan kuin tavallinen tyrmä, voit kuvitella. Siinä oli jykevät, rosoiset kiviseinät ja ovessa kalterit. En tiennyt vielä, missä olin. Tiesin vain, että siellä oli erittäin kuuma, hirvittävän kuuma. Oli niin kuuma, etten voinut uskoa olevani vielä hengissä. Tuntui, että minun olisi pitänyt tuhoutua sellaisessa kuumuudessa, mutta olin yhä hengissä. Huoneessa oli hetken aikaa valoisaa, ja uskon sen johtuneen Herran läsnäolosta, jotta näkisin ympärilleni paremmin, mutta sitten, noin minuutin päästä, tuli pimeää.

Olin vankityrmässä, ja siellä oli kanssani myös neljä olentoa. Silloin en tiennyt niiden olevan demoneita, koska jouduin sinne pelastumattomana henkilönä. Jumala otti pois mielestäni, että olin kristitty. En ymmärtänyt miksi, mutta Hän selitti minulle paluumatkalla. En tajunnut olentojen olevan demoneita. Ne olivat valtavia, 3,5 – 4 m pitkiä. Yksi demoni näkyy videolla. Videolla todistavista henkilöistä yksi näki saman demonin kuin minä, joten voit katsoa, miltä se todella näyttää. Siitä on erittäin hyvä kuva videolla siinä kohdassa, missä miestä ollaan kiskomassa helvettiin. Se on Kenneth Haginin todistuksessa.

Olento oli kauttaaltaan suomuinen. Sillä oli jättimäiset leuat ja valtavat hampaat, ulos pistävät kynnet ja silmät syvällä kuopissaan. Oliot olivat suunnattoman suuria. Toinen näytti aivan erilaiselta. Sillä oli veitsenteräviä eviä yltympäri, yksi pitkä käsi ja epäsuhtaiset jalat. Kaikki oli epämuodostunutta ja vänkyrää ja epäsuhtaista, epäsymmetristä: yksi käsi pitkä ja toinen lyhyt. Ne olivat oudon näköisiä otuksia, kamalan, kamalan näköisiä olioita.

Ne rienasivat Jumalaa. Ne kirosivat Jumalaa koko ajan. Ihmettelin: ”Miksi ne kiroavat Jumalaa? Miksi ne vihaavat Jumalaa niin paljon?” Sitten ne käänsivät huomionsa minuun ja tunsin, että samalla tavoin kuin ne vihasivat Jumalaa, ne vihasivat myös minua, ja ajattelin taas: ”Miksi ne vihaavat minua? En ole tehnyt niille mitään.” Ne vihasivat minua sellaisella vihalla, jota en ole koskaan kokenut maan päällä. Se oli paljon enemmän, kuin miten ihminen kykenee vihaamaan. Ne vihasivat minua kertakaikkisesti, ja tiesin, että ne oli määrätty kiduttamaan minua.

Kerron joistakin sellaisista siellä olleista asioista, joista en tiedä, miten saatoin olla perillä niistä. Helvetissä aistit ovat herkemmät, olet tietoisempi asioista, kuin mitä fyysiset ruumiimme tietävät. Olin tietoinen etäisyyksistä, ajasta jne. paljon suuremmassa määrin kuin täällä. Tiesin, että nämä oliot oli määrätty minua varten, kiduttamaan minua ikuisesti tässä paikassa.

Makasin tyrmän lattialla eikä minulla ollut lainkaan voimia kehossani. Ihmettelin: “Miksi pystyn tuskin edes liikahtamaan, mikä minua vaivaa?” Tiedostin, että voimani olivat tipotiessään ja makasin siellä vain avuttomana. Demoni kahmaisi minut ylös ja paiskasi seinään niin kuin juomalasin. Se vain nappasi minut niin kuin lasin. Niin kevyt olin, tai se oli niin voimakas. Se paiskasi minut seinään, ja joka ainoa luu kehossani murtui. Tunsin kivun! Lojuin taas vain lattialla, huutaen armoa, mutta näillä olioilla ei ole yhtään armoa, ei tippaakaan.

Demoni kaappasi minut ylös, ja toinen raastoi veitsenterävillä kynsillään lihani irti. Se repi lihani irti, eikä välittänyt hitusen vertaa tästä kehosta, jonka Jumala oli niin ihmeellisesti valmistanut. Se vihasi minua niin hillittömästi. Ihmettelin: “Miksi olen elossa, miksi elän tällaista? En käsitä, miksi en ole jo kuollut.” Lihani roikkui suikaleina. Verta ei näkynyt, vain roikkuvaa lihaa, koska elämä on veressä eikä helvetissä ole elämää. Eikä helvetissä ole liioin vettä.

Jesaja 14: 9-10 sanoo:

Psalmi 88:4

Tiedämme, että paholaisella on voimia. Markuksen evankeliumissa 5:1-4 kerrotaan demonin vallassa olevasta miehestä, joka juoksee hautaluolista:

Miestä ei kyetty sitomaan, hän oli pirstonut kahleet. Kuitenkin hän oli vain ihminen, jolla oli riivaajan voimia. Uskoakseni vankityrmässä minua kiduttaneilla demoneilla oli noin tuhat kertaa enemmän voimia kuin ihmisellä. Joten vaikka omat luonnolliset voimani olisivat olleet tallella, en siltikään olisi pystynyt torjumaan demoneita. Olin siis täysin niiden armoilla, ja armoahan niillä ei ole. Helvetissä elämästäsi määräävät demonit.

Demonien ja helvetin löyhkä oli hirvittävä. En pysty edes kuvailemaan sitä. Siellä lemusi palava liha ja rikki. Demonit löyhkäsivät kuin avoviemäri, ällöttävä mätä liha, pilaantuneet munat, hapantunut maito ja mitä vielä voitkin kuvitella. Laita nämä yhteen, kerro tuhannella ja tuo nenäsi alle. Sitä siellä on hengitettävä. Löyhkä oli niin myrkyllistä, että se tappaisi, jos sitä pitäisi vetää sisään maanpäälliseen kehoomme. Ihmettelin: ”Miten voin olla elossa tässä löyhkässä, se on niin kammottava?” Kuitenkaan siellä ei kuolla, sitä on vain kärsittävä.

Häpäiseminen, halventava karkea kielenkäyttö ja rienaukset – näitä helvetissä joutuu kokemaan.

Siihen, miten demonit kiduttivat minua, viitataan 5 Moos. 32:22-24:ssä:

Joten petojen hampaat ovat siellä vastassasi.

2 Sam. 22:6 sanoo:

Miika 3:2 on mielenkiintoinen kohta, jossa filistealaiset, jotka vihaavat israelilaisia, sanovat:

Näin he tekivät juutalaisille. Se tapahtui luonnollisessa maailmassa, mutta mistä he saivat idean siihen? Se tulee helvetistä. Demonit toimivat niin. Entä armo? Armo on vain Taivaassa. Armo tulee Jumalalta, eikä paholainen tiedä mistään armosta, hän on täysin sitä vastaan. Psalmi 36:6 sanoo:

Vuorenvarmasti helvetissä ei ole armoa. Psalmi 74:20 sanoo:

Se on julma, viheliäinen, kammottava paikka, jota on kärsittävä. Kaikkea tätä on vain kärsittävä.

Jumala on tehnyt ihmisestä luomakunnan korkeimman olennon, ja demonit ovat alimpia luotuja. Me ihmiset ahkeroimme päästäksemme elämässä eteenpäin, kehitämme itseämme, opiskelemme. Kuitenkin helvetissä demonit määräävät elämästäsi. Näiden olioiden älykkyysosamäärä on nolla. Ne ovat totaalisen tietämättömiä otuksia. Niiden tiedossa on vain, kuinka vihata Jumalaa ja sinua ja kuinka kiduttaa. Ne määräävät elämästäsi, etkä voi sille yhtään mitään.

Raamatussa on kohtia nöyryytyksestä, jota helvetissä joutuu kärsimään. ”Tuo olio määrää elämästäni, enkä voi estää sitä.” Jes. 5:13-15:

Jes. 57:9-16

Hesekiel 32:24

Se vain jatkuu ja jatkuu. Oli karmivaa, että elämästäsi määräävät nämä oliot, jotka eivät tunne tippaakaan armoa.

Lisäksi pelko, joka sinut valtaa, on uskomaton. Kaikkialla vallitsee pelko. Siellä ei ole Jumalan läsnäoloa, joten on kärsittävä pelkoa ja kidutusta ja pimeyttä. Siellä ei näe mitään. Et edes näe, mitä on edessäsi. Raamatussa kerrotaan tästä pimeydestä Psalmissa 88:7.

Juud. 1:13

Ja siellä vallitsee sellainen pimeys, johon voi koskea käsin, niin kuin 2 Moos. 10:21 kertoo:

Esimerkiksi siis tällaisia joutuu kärsimään helvetissä. Jesajassa 24:17 sanotaan:

Amerikkalaisen Nightline-uutisohjelman toimittaja Ted Koppel teki puolitoista vuotta sitten jutun, jossa hän vieraili joissakin yhdysvaltalaisissa vankiloissa, yöpyen niissä. Hän hämmästyi, kuinka meluisaa niissä oli: hän ei pystynyt nukkumaan, koska kaikki kirkuivat minkä kurkusta lähti. Hän sanoi TV:ssä olleensa järkyttynyt siitä, että ihmiset vain kirkuivat ja ulvoivat läpi yön. Joten jopa maanpäällisissä vankiloissa ihmiset kirkuvat – kuinka paljon enemmän sitten helvetissä.

Job 18:14 kertoo siitä, miten jumalattomalle käy:

Paholainen tosiaankin on kauhujen kuningas.

Pimeys oli erittäin sakeaa – se syö kaiken valon. Valoa oli kuitenkin riittävästi, että pystyin hahmottamaan ympäristöä jonkin verran. Se oli kärventyneen näköistä ja kolkkoa! Siellä ei ollut ainoatakaan vihreää kasvinlehteä, ei minkäänlaista elämää, vain kiveä, maata ja sysimusta taivas, ja taivaalla näkyi savusumua. Lieskat olivat todella korkeita, joten pystyin näkemään vähän. 5. Moos. 29:22,23 sanoo:

Helvetissä ei ole mitään elämää. Tuntuu oudolta olla maailmassa, jossa ei ole elämää. Täällä saamme nauttia puista ja raikkaasta ilmasta, mutta siellä kaikki on tyystin kuollutta.

Juuda 1:7

Psalmi 11:6

Tällaista tapahtuu helvetissä. Siellä on hirvittävän kuuma. Kaiken tämän pitäisi tappaa sinut, mutta et kuole! Minun oli vain jatkettava kaiken sen kärsimistä. Kaipasin mielenrauhaa, halusin paeta kirkunaa ja päästä pois sieltä. Se on kuin silloin, kun raskaan päivän jälkeen haluaa mennä illalla kotiin, haluaa vain päästä rauhoittumaan. Siellä joutui sietämään kaikkea sitä kirkunaa ja kidutusta. Eikä siitä pääse eroon ikinä, ei koskaan. Jesaja 57:21 sanoo

Lisäksi siellä ollaan alasti. Vielä sitäkin on kärsittävä. Häpeää! Hesekiel 32:24 kertoo häpeästä siellä näin:

Ja Job 26:6 sanoo:

Tämä tarkoittaa, että Jumala näkee helvettiin, se on näkyvissä Hänelle. Lisäksi siellä ollaan alasti. Sitäkin on siellä kärsittävä.

Aabraham aloitti: ”Poikani, muista”, ja sitten rikas mies vuorostaan puhui veljistään. Hän halusi Lasaruksen edes kastavan sormenpäänsä veteen, jotta saisi edes yhden pisaran. Yksi pisarakin olisi ollut kallisarvoinen, mutta siellä ei saa ainoatakaan ikinä, ei koskaan. On vaikea kuvitella, miten kuiva suu on. Jos voit kuvitella juoksevasi maratonia jossain kuumassa hiekkaerämaassa suu rutikuivana, ja sitä jatkuu päiväkausia, totaalinen kuivuus vain jatkuu ja janoat epätoivoisesti edes yhtä vesipisaraa – sellaista se on.

Toinen seikka, joka tästä sanankohdasta käy ilmi, on se, että heidän välillään on syvä, ylipääsemätön kuilu, joka erottaa paratiisin ja tuonelan. Rikas mies näki kaukana Aabrahamin. Kuinka hän luonnollisessa mielessä ajateltuna saattoi tunnistaa Lasaruksen ja Aabrahamin? Hän ei ensinnäkään ollut koskaan tavannut Aabrahamia ja kun sitten näkee jonkun ihmisen niin kaukaa, ei todella voi tietää, kuka tämä on. Helvetissä kuitenkin vain tietää joitakin asioita. Kuten sanoin, tietää syvyyksiä, kuinka kaukana jokin on ja niin edelleen.

Sitten toinen demoneista tarttui minuun, kiskaisi minut takaisin tyrmään ja aloitti taas kidutukset, joista puhuminen inhottaa minua todella, koska en halua joutua elämään uudelleen mielessäni sitä piinaa. Ne rupesivat murskaamaan kalloani. Yksi demoni tarttui minuun ja yritti musertaa pääni. Kiljuin ja anoin armoa, mutta ei armoa! Suunnilleen tässä vaiheessa toinen tarttui käsivarteeni ja toinen jalkaani aikoen repiä irti raajani. Ajattelin: ”En kestä tätä, en kestä tätä!”

Pätsin vierellä saatoin nähdä lieskojen läpi juuri sen verran, että erotin ihmishahmoja, kiljuvia ihmisiä tulessa, kiljumassa armoa, palamassa siellä! Tiesin, etten halunnut joutua sinne. Tuska, jota jo olin kärsinyt, oli tarpeeksi pahaa, mutta tiesin, että pätsin kuumuus oli vielä pahempaa. Ihmiset anelivat päästä pois.

Pätsin reunoilla oli yltympäri isokokoisia olioita, ja kun ihmiset ryömivät ylös yrittäen päästä pois, heidät sysättiin takaisin tuleen, eikä heidän sallittu tulla pois. Ajattelin: ”Voi, tämä paikka on niin kauhea, niin kauhea, niin kauhea ja hirvittävä.”

Koet kaikkea tätä yhtä aikaa: sinulla on jano, sinulla on nälkä ja olet lopen uupunut. Helvetissä ei voi nukkuakaan. Siellä tarvitsee unta samalla tavalla kuin nyt. Kehosi vaatii unta. Ilm. 14:11 sanoo:

Et pääse koskaan nukkumaan. Voit kuvitella, millaista on, kun ei koskaan saa nukkua.

Vedestä Sakarja 9:11 sanoo näin:

Helvetissä ei ole lainkaan vettä, ei ollenkaan.

Tiesin, että helvetti sijaitsee maapallon keskustassa. Siellä se on, maapallon keskustassa. Tiesin olevani noin 5 900 kilometrin syvyydessä maan alla. Tiedämme, että maapallon läpimitta on 13 000 kilometriä. Puoliväli olisi noin 6 000 km. Olin noin 5 900 kilometrin syvyydessä. Efesolaiskirjeessä 4:9 sanotaan, että Jeesus astui alas, maan alimpiin paikkoihin.

4 Moos. 16:32 kertoo:

Siellä helvetti on juuri nyt. Myöhemmin helvetti ja kuolema heitetään tuliseen järveen ja sitten ulos pimeyteen. Se tapahtuu tuomiopäivän jälkeen, mutta nyt helvetti on maapallon sisällä.

Joten ehkä näin tätä, en tiedä, mutta siltä se vaikutti. Olin helpottunut, sillä en halunnut niiden käyvän kimppuuni. Ne kaikki vihasivat minua silmittömästi! Sitäkään en ymmärtänyt. Ne eivät olleet pelkästään otuksia, vaan ne vihasivat ihmiskuntaa. Olin siis tyytyväinen, että ne oli kytketty kiinni seinään.

Ryhdyin nousemaan tunnelia ylös, pois liekehtivän pätsin luota. Pian tuli pimeämpää, mutta pystyin näkemään seinämillä olevat demonit. Ne olivat pelottavan voimakkaita. Mietin, kuka pystyisi torjumaan nämä oliot – kukaan ei pystyisi taistelemaan niitä vastaan. Jopa pelkokin oli niin musertava. En edes kyennyt kestämään sitä pelkoakaan.

Pahinta helvetissä oli se, ettei ollut kerta kaikkiaan mitään toivoa päästä koskaan pois. Ymmärsin sen. Käsitin ikuisuuden. Pystyin tajuamaan ikuisuuden. Täällä maan päällä emme aivan kykene käsittämään sitä täysin. Mutta siellä ymmärsin sen. Tiesin, että olisin siellä aina ja ikuisesti, eikä minulla ollut mitään toivoa poispääsystä. Ajattelin vaimoani. En koskaan enää tapaisi vaimoani! Olen aina sanonut hänelle, että jos joskus joutuisimme eroon esimerkiksi maanjäristyksessä tai jonkin muun kamaluuden takia, etsisin hänet, tulisin hänen luokseen. ”Etsin sinut, jos joskus kadotamme toisemme”, sanoin. Mutta täällä en voinut päästä hänen luokseen. En näkisi häntä enää koskaan. Hänellä ei olisi ikinä aavistustakaan, missä minä olin, enkä voisi enää ikinä puhua hänelle. Ajatus vaivasi minua hirvittävällä tavalla! En voisi puhua hänelle, päästä hänen luokseen, eikä hän tietäisi, missä olin, eikä ollut toivoakaan, että pääsisin koskaan pois! Helvetissä käsität, ettet pääse sieltä koskaan pois, et koskaan! Maan päällähän on aina toivoa. Jopa keskitysleireille joutuneilla ihmisillä oli toivoa poispääsystä, tai ainakin kuolemasta, joka korjaisi heidät pois. Emme ole koskaan kokeneet täysin toivotonta tilannetta. Jesaja 38:18 sanoo:

Siellä ei ole toivoa, ja totuus on Jeesus. Hän on totuus.

Ilmestyskirjassa 1:16 kerrotaan, että kun Johannes kävi taivaassa ja näki Jeesuksen, tämän kasvot olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Ja kun hän näki Jeesuksen, hän lankesi tämän jalkojen juureen kuin kuolleena. Minä tein täsmälleen niin. Vajosin Hänen jalkojensa juureen kuin kuollut. Luulisi, että minulla olisi ollut esittää miljoona kysymystä Hänelle, mutta kun olet siinä, et voi muuta kuin palvoa Häntä ja ylistää Hänen pyhää nimeään ja kiittää Häntä siitä, mistä Hän pelasti meidät.

Kun olin tyyntynyt, ainakin sen verran, että saatoin alkaa muodostaa ajatuksia, aioin sanoa Herralle – vaikka en edes usko, että kysyin Häneltä ääneen, ajattelin vain kysymyksen ja Hän vastasi minulle – kysyin: ”Herra, miksi lähetit minut tähän paikkaan? Miksi lähetit minut tänne?” Hän vastasi minulle: ”Koska ihmiset eivät usko, että tämä paikka on olemassa. Jopa jotkut minun omistani eivät usko tämän paikan olevan todellinen.” Järkytyin tästä vastauksesta. Minä luulin, että jokainen kristitty varmasti uskoo helvettiin. Mutta kaikki eivät usko palavaan helvettiin kirjaimellisesti. Kysyin Herralta: ”Miksi valitsit minut?” Hän ei kuitenkaan vastannut kysymykseeni.

Minulla ei ole aavistustakaan, miksi Hän valitsi minut menemään sinne. Minä olen vähiten todennäköinen henkilö menemään siihen paikkaan. Vaimoni ja minä inhoamme pahoja elokuvia. Vihaamme kaikkea pahaa. En edes pidä kesästä, vielä vähemmän helteestä. Helvetissä on törkyistä. Siellä ei ole järjestystä. Siellä vallitsee kaaos, epäjärjestys ja iljettävyys. Ja minä pidän kaikesta, mikä on järjestyksessä ja erinomaista. Herra ei vastannut siihen kysymykseeni. Hän sanoi minulle: ”Mene kertomaan ihmisille, että vihaan tätä paikkaa, että minun tahtoni ei ole, että yksikään luoduistani joutuu tähän paikkaan, ei yksikään! En koskaan valmistanut tätä ihmiselle. Tämä valmistettiin paholaiselle ja hänen enkeleilleen. Sinun on mentävä kertomaan heille! Minä olen antanut sinulle suun, mene ja kerro heille.”

Ajattelin itsekseni: ”Mutta Herra, minua ei uskota. He luulevat, että olen hullu tai että näin painajaista.” Eikö niin luulisi, vai mitä? Näin ajatellessani Herra vastasi minulle sanoen: ”Ei sinun tehtäväsi ole saada heitä vakuuttuneiksi. Se on Pyhän Hengen tehtävä! Sinä vain menet kertomaan heille!” Sisälläni sanoin: ”Kyllä, Herra! Juuri niin, minun on mentävä kertomaan heille.” En saa murehtia ja pelätä, mitä ihmiset ajattelevat minusta, on vain mentävä ja tehtävä se ja annettava Jumalan tehdä loput. Aamen. Kysyin Herralta: ”Miksi ne vihasivat minua niin paljon? Miksi ne olennot vihasivat minua?” Hän sanoi: ”Koska sinut on tehty minun kuvakseni ja ne vihaavat minua.” Paholainen ei pysty mihinkään Jumalaa vastaan. Hän ei pysty vahingoittamaan Jumalaa sinänsä, mutta hän pystyy vahingoittamaan Jumalan luomakuntaa. Siksi paholainen vihaa ihmiskuntaa ja pettää ihmisen vieden tämän helvettiin. Paholainen aiheuttaa ihmiselle sairauksia ja tekee, minkä voi, vahingoittaakseen Jumalan luomakuntaa.

Tunsin Hänen sydämensä. Hän antoi minun koskettaa osaa sydämestään. Hän tunsi valtavaa surua siitä, että Hänen luomansa joutuivat sinne. Ja minä ajattelin: ”Minun on mentävä todistamaan, vaikka viimeiseen hengenvetooni saakka – minun täytyy mennä kertomaan maailmalle Jeesuksesta, kuinka hyvä Hän on.” Meillähän on evankeliumi. Se on ilosanoma. Se on ilosanoma, eikä maailma tiedä. Ihmisille on kerrottava! Meidän täytyy jakaa tätä tietoa. Ihmisiltä vain puuttuu tietoa tältä alalta. Jumala haluaa meidän kertovan heille, kuinka hyvä Hän on ja kuinka Hän vihaa helvettiä.

Hän sanoi minulle myös: ”Kerro heille, että minä tulen hyvin, hyvin pian.” Ja Hän sanoi sen uudestaan: ”Kerro heille, että minä tulen hyvin, hyvin pian.” Nyt ajattelen, että miksi en kysynyt Häneltä: ”Mitä tarkoitat, Herra? Mitä tarkoittaa sinulle ’pian’?” Näinhän me ajattelemme. Mutta minä en kysynyt. Sellaisia vain ei tule mieleen kysyä silloin. Haluat vain palvoa häntä niin. Jumalan rauha, joka tulee yllesi, kun olet Hänen vierellään, on ihmeellinen. Olen ollut voidelluissa jumalanpalveluskokouksissa, mutta niitä ei voi verratakaan siihen Jumalan rakkauteen ja rauhaan, jota tunnet ollessasi Hänen vierellään.

Katsoin sitten ylös ja näin seinämillä ne julmat demonit. Nyt ne näyttivät seinällä olevilta muurahaisilta! Ne näyttivät pelkiltä muurahaisilta! Ne olivat edelleen suuria, mutta koska vierelläni oli Jumalan voima, koko Jumalan luova voima, ne näyttivät muurahaisilta. En tajunnut. Ajattelin: ”Herra, ne ovat pelkkiä muurahaisia!” Hän sanoi: ”Sinun täytyy vain sitoa ne ja ajaa ne pois minun nimessäni.” Ajattelin: ”Voi pojat, minkä voiman Hän onkaan antanut seurakunnalle.” Ilman Jeesusta meistä ei ole mitään vastusta näille julmille demoneille, ei mitään. Ne ovat julmia, mutta Hänen rinnallaan ne eivät ole mitään! Silloin minussa nousi rohkeus ja nähdessäni oliot minun teki mieli tokaista: ”Tekö olitte niitä elukoita, jotka kiduttivat minua haluten repiä minut kappaleiksi? Käykää päälle! Käykääs nyt päälle!” Ehkä lihani nousi hiukan tai jotain. Ajattelin, että ”Jeesus, näytä niille!”

Kun katsot sitä, mietit: ”Mikä tätä palloa pitää ylhäällä? Mikä saa sen pyörimään niin täydellisellä tavalla?” Jumalalla on kaikki upeasti hallinnassa. Jumalan voima, joka virtasi minuun, se voima, joka Hänellä on, se on niin ihmeellinen. Hänellä on niin valtavasti voimaa. Joka ainut asia on Hänen hallinnassaan. Päästäsi ei putoa hiuskarvakaan maahan Hänen tietämättään. Yksikään lintu ei putoa maahan Hänen tietämättään. Näitä ajatuksia tulvi mieleeni. Jumalalla on niin valtavasti voimaa. Se tuntui suunnattomalta. Jesajassa 40:22 on kohta, jossa sanotaan, että Herra istuu korkealla maanpiirin päällä. Siellä minä olin, korkealla maanpiirin päällä. Ajattelin jopa: ”Herra, ennen Kristoffer Kolumbustakin ihmiset olisivat voineet lukea tuon sananpaikan ja ymmärtää, että maa on pyöreä.” Eikö niin? Ihmisethän pohtivat asiaa, ja maan uskottiin olevan litteä. Joka tapauksessa kun palasimme alas, läpäisimme maapalloa suojaavat kilvet. Tiesin että menimme maata ympäröivän, suojaavan lämpökerroksen läpi. Minä vain tiesin sen. Ajattelin jopa typerästi, että ”täällä sitä mennään Jumalan kanssa, mitenköhän Hän aikoo läpäistä sen suojakerroksen?” Se on avaruudessa läpäistävä tarkalleen oikeassa kulmassa. Menimme sen läpi ilman minkäänmoisia ongelmia. No, se ei ollut yllätys! Herra varmaan pyöritteli silmiään ja sanoi: ’Minä hoidan kyllä sen asian’. Psalmissa 47:10 sanotaan:

Hänen hallinnassaan on kaikki, kaikki. En millään halunnut Hänen lähtevän. Halusin vain olla Hänen seurassaan. Lähestyimme nopeasti Kaliforniaa. Lähestyimme tosi nopeasti, vinhaa vauhtia ja tulimme kotini luokse. Pystyin katsomaan suoraan kotimme katon läpi. Näin itseni makaamassa lattialla. Se tuntui minusta silloin, siinä tilanteessa todella merkilliseltä, koska näin ruumiini siellä makaamassa. Ajattelin: ”Tuo ei voi olla minä, minä olen täällä, tämä on minä!” Enhän ole koskaan nähnyt kahta itseäni. Siellä lojuin, ja ajattelin: ”Tuo ei oikeasti ole minä.” Mieleeni välähti se sanankohta, jossa Paavali sanoo, että olemme pelkässä telttamajassa (2 Kor. 5:1). Ajattelin: ”Tuo on vain telttamaja, se ei ole mitään. Se on väliaikainen. Tämä on todellinen minä.” Tästä ikuisuudessa on kysymys. Mieleeni välähti myös, että olemme savua, ja että elämä, josta murehdimme, on vain savua niin kuin Jaak. 4:14:ssä sanotaan, ja kuinka lyhyt tämä elämä onkaan. Se on lyhyt. Sata vuotta, jos elää niin pitkään, ei ole mitään! Se haihtuu kuin savu. Ajattelin: ”Meidän on elettävä Jumalalle.” Sillä, mitä teemme nyt, täällä, on merkitystä ikuisuudessa. Meidän on todistettava. Meidän on lähdettävä liikkeelle ja pelastettava kadotetut. Me emme saa olla huolissamme kaikenlaisista mitättömistä pikkuasioista, joita me kaikki murehdimme ja joiden annamme viedä aikaamme niin paljon. Meidän todella täytyy lähteä saarnaamaan evankeliumin ilosanomaa, koska elämä loppuu hyvin nopeasti.

Näin kehoni makaavan siellä ja ajattelin, että oli aivan kuin nousisit pois autostasi ja katsoisit sitten autoasi. Se et ole sinä, se on autosi. Se vain kuljettaa sinua ympäriinsä. Tältä asia minusta näytti. Keho kuljettaa minua ympäriinsä täällä maan päällä, mutta tämä on todellinen minä. Ja ajattelin: ”Herra, älä lähde, älä lähde. Haluan vain olla kanssasi vielä hetken.” Mutta Hän lähti. Tulin kehoni luo, ja jokin veti minut takaisin ruumiiseeni, aivan kuin minut olisi imaistu takaisin nenäni tai suuni kautta.

Luonnollisessa mielessä ajateltuna ihmisen täytyisi saada monenlaista apua tai hoitoa selvitäkseen tällaisesta traumasta, mutta Jumala otti sen pois, Hän otti trauman heti pois. Hän jätti muiston, mutta otti trauman ja pelon pois. Olin hyvin kiitollinen.

Tämän jälkeen tapahtui hyvin monenlaisia asioita. Olisipa minulla aikaa kertoa kaikesta siitä, mitä Jumala vahvisti, että minulle tulisi tapahtumaan.

Jos sinä, kuulijani, et tunne Herraa, sinun täytyy kysyä itseltäsi: ”Uskonko tätä miestä ja muitakin, joilla on ollut samantapainen kokemus? Uskonko itse, että se kaikki, mitä hän näki, on todellista?” Mutta vielä tärkeämpää: uskonko sitä, mitä Jumalan sana sanoo helvetistä? Tahdotko sinä ottaa sen riskin, että sanot: ”Ei, en usko siihen, en usko, että se on totta.” Tällöin sinun on hylättävä Jumalan sana kokonaisuudessaan ja meidät kaikki, jotka yritämme kertoa sinulle siitä. Haluatko ottaa sen riskin koko ikuisuutesi osalta? Minusta se vaikuttaisi aika tyhmältä. Älä anna paholaisen pettää sinua. Paholainen nauraisi, kun joutuisit helvettiin. Hän nauraisi, koska sinulla oli mahdollisuus vastaanottaa Herra ja jätit sen väliin. Sitten kun joudut sinne, sieltä ei ole paluuta. Sieltä ei kerta kaikkiaan ole paluuta. Olisit siellä kadotettuna ikuisesti.

Saatat miettiä itseksesi: ”Minähän olen aika hyvä. Olen aika hyvä ihminen. En minä ansaitse joutua sinne.” Ja todennäköisesti oletkin aika hyvä, verrattuna useimpiin ihmisiin. Mutta sinun ei pidä verrata itseäsi sillä tavalla. Meidän täytyy verrata itseämme Jumalan mittapuun mukaan. Hänen arvosteluperusteensa ovat niin paljon korkeammalla kuin meidän. Hän sanoo sanassaan, että jos valehtelet kerran, vain kerrankin koko elämäsi aikana, olet valehtelija. Jos olet varastanut yhdenkin esineen elämäsi aikana, paperiliittimen, pari minuuttia pomosi ajasta, mitä tahansa vain kerrankin, olet varas. Jos vihastuit ilman syytä, jos et antanut anteeksi jollekin, joka teki jotain väärää sinulle, jos himoitsit jotain naista, ja jos näin oli vain yhdenkin kerran, olet syntinen etkä pääse taivaaseen. Kuten huomaat, meistä ei kukaan täytä mittaa. Me emme täytä mittaa, emmekä pääse sinne omilla teoillamme. Tiitus 3:5 sanoo:

Jos siis et tunne Herraa, et koskaan ole pyytänyt Jeesusta elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi, etkä ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, että ääneen pyydät Häntä tulemaan elämääsi, tekisitkö sen nyt? Älä anna paholaisen nauraa sinulle. Pyydä Jeesus elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi. Tee se nyt, kun sinulla on mahdollisuus, koska et tiedä, kuinka paljon aikaa on jäljellä. Et tiedä, vaikka saattaisit kuolla huomenna ja päätyä helvettiin.

Vakuutan, että pelkästään se kuumuuskin olisi siellä sietämätöntä kestettäväksi. Kun WTC-tornit paloivat New Yorkissa, nähtiin, kuinka jotkut hyppäsivät niistä. Käsi kädessä he hyppäsivät. Miten kamalaa se varmasti on ollut. Jos olet joskus ollut oikein korkealla ja katsonut alas, tiedät: olisi kammottavaa hypätä. Mutta heillä oli se kuumuus kohdattavanaan. Ja sitä olisi ollut vain noin viisi sekuntia, se olisi polttanut heidät tuhkaksi, ja kuumuutta oli noin tuhat astetta. Tutkijat sanovat, että maan keskustassa on noin 6 700 astetta. Ja sitä täytyy sietää ikuisesti. Jos haluat kärsiä sitä – se olisi perin typerää. Nyt on aika… ”

Haluan nyt pyytää sinua tekemään jotakin. Jos sinä rukoilet tämän rukouksen sydämesi pohjasta, Jumala pelastaa sinun sielusi ja antaa sinulle varmasti hyvinkin pian mahdollisuuden ilmaista uskosi julkisesti. Etenkin te, jotka olette yleisön joukossa ja tiedätte, että teidän pitäisi, rukoilkaa perässäni näin: ’Jumala, minä uskon Sinuun. Sinä olet minun Luojani. Minä olen syntinen. Olen tehnyt syntiä monin tavoin, tietoisesti ja tietämättäni. En ole täyttänyt mittaa. Olen epäonnistunut. Synti tahraa minua. Jeesus, minä uskon Sinuun. Sinä olet Jumalan Poika ikuisesti. Sinä olet Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin ja joka ottaa pois minun syntini. Minä uskon, että Sinä kuolit ristillä, vuodattaen viattoman veresi minun syyllisen sieluni puolesta. Minä uskon, että Sinut haudattiin ja että kolmantena päivänä nousit kuolleista. Sinä elät ikuisesti. Minä kutsun Sinut Herrakseni. Minä kutsun Sinut Pelastajakseni. Annan elämäni Sinulle. Rakastan Sinua ja palvelen Sinua päivieni loppuun asti. Minä kuulun Sinulle. Annan kaiken Sinulle: hyvät puoleni, huonot puoleni, syntini, kaikki suunnitelmani, kaikki haaveeni, annan kaiken Sinulle. Tapahtukoon Sinun tahtosi minussa. Minä uskon, että olen pelastettu, en hyvien töiden avulla vaan uskosta, luottamalla sinuun. Rukoilen Jeesuksen nimessä. Aamen’.”

”Aplodit ovat täydellisen sopiva reaktio. Raamatussa sanotaan, että taivaassa ei mikään tuota suurempaa iloa kuin se, kun yksi syntinen tekee parannuksen. Tiedämme vain aavistukselta, mitä taivaassa tapahtuukaan, kun siellä nähdään, mitä tänään teit. Haluan vielä haastaa teitä muita, ja sitten päätän. Haluan esittää alttarikutsun niille meistä, jotka kuulimme todistuksen. Olimme todella onnekkaita, että saimme kuulla Bill-veljen kertovan kokemuksestaan. Aion antaa teille haasteen, mutta tahdon todellakin varoittaa: älä ota sitä vastaan, ellet ole valmis kokemaan Pyhän Hengen toimintaa elämässäsi. En suinkaan halua vaikuttaa epäkunnioittavalta, sanon ainoastaan, että älä anna tätä lupausta, ellet todella tarkoita sitä. Haaste on kaksiosainen. Ensiksi: en enää pelkää ihmistä. Se on meille suurin yksittäinen estävä tekijä, joka pidättää meitä toimimasta niin kuin uskova, joka todella tietää, että on olemassa taivas ja helvetti. Enää en pelkää ihmisiä. Toiseksi: kerron kaikille tuntemilleni ihmisille Jeesuksesta, taivaasta ja helvetistä koko loppuelämäni. Tämä on iso sitoumus. Jokainen ihminen, jonka tiedän johdattaneen ihmisiä Kristuksen luo, sitoutui näihin kahteen asiaan. Miksi muuten meillä olisi ihmissuhteita, ellei siksi, että kertoisimme ihmisille ihanan ilosanoman, joka pelastaa heidän sielunsa helvetistä? On törkeä rikos Hengessä, että tuntee jonkun, keskustelee hänen kanssaan, viihtyy hänen kanssaan ja nauttii hänen seurastaan, eikä kuitenkaan koskaan kerro hänelle, että ilman Kristusta hän joutuu helvettiin. Jokaisen ihmissuhteen on oltava kanava kertoa sitä totuutta, josta olet kuullut todistuksen tänään. Tämä on loogista. Jos et ole valmis ratkaisuun, ymmärrän. Mutta jos olet valmis sitoutumaan näihin kahteen lupaukseen – jos hyväksyt ne – sano Jumalalle näin: ”Jumala, minä uskon Sinuun. Minä uskon Sinun Poikaasi Jeesukseen, Sinun kallisarvoiseen Pyhään Henkeesi. Minä otan tämän haasteen vastaan nyt. Julistan tämän lupauksen itse, tämä on oma tunnustukseni. Minä en enää pelkää ihmisiä. Minä en enää murehdi ihmisten mielipiteitä. Minun maineeni ei ole tärkeä. Inhoan ihmispelkoa. Kerron loppuelämäni jokaiselle tuntemalleni ihmiselle Sinusta, Herra Jeesus, sekä taivaasta ja paikasta, jota nimitetään helvetiksi. En ole enää piittaamaton ja välinpitämätön. Minä noudatan Sinun sanasi. Minä en pelkää ja puhun suoraan. Tämän minä tunnustan Sinulle, Kaikkivaltias Jumala. ” Jumala, nosta kaikkialta tästä kaupungista, kansasta ja maailmasta armeijasi – ihmiset, jotka ovat erottaneet oikein ajan, jossa he elävät. Ihmiset, jotka ovat ymmärtäneet, että ikuisuus on vain seuraavan hetken päässä. Ihmiset, jotka ovat nähneet selvästi taivaan kirkkauteen ja helvetin kauhuihin ja asettavat etusijalle totella Jumalaa. Pyydämme nyt Sinun armoasi. Jumala, he ovat antaneet rohkean tunnustuksen. Ilman Sinun armoasi se ei toteudu. Uskomme, että Sinun armosi riittää tekemään sen, mitä Sinun sanasi käskee meitä tekemään. Armo, armo, armo sinun omillesi täällä, JEESUKSEN nimessä.”